Vaikka elämä muuten muuttui tai naiset vaihtuivat, niin musiikkia Romeo ei hylännyt koskaan. Se oli Romeolle mainio rentoutumistapa, joka toimi tarvittaessa myös jonkilaisena terapiana.
Myöskään sisällään olevaa ikuista lasta Romeo ei unohtanut. Isoäiti oli aina puhunut, kuinka olisi tärkeää säilyttää jonkin asteinen lapsenmieli ja terve uteliaisuus asioita kohtaan. Näin ihminen säilyttäisi avoimen ja iloisen mielen, vaikka elämä muutoin heittelisi. Isoäiti sanoikin, että aina oli aika leikkiä.
Lumiukkojen tekeminen oli yksi Romeon lempipuuhaa. Isoäidin kanssa he tekivät joka vuosi lumiukon, joka vartioi etupihalla heidän taloaan. Nyt kun isoäitiä ei enää ollut, Romeo päätti tehdä ukon yksinään isoäidin kunniaksi. Hieman haikea mieli siitä tuli, mutta hän oli varma, että isoäiti kyllä näki sen ja oli paikalla.
Eräänä iltana Romeo oli aivan normaaliin tapaansa treemassa juoksumatolla, kun yhtäkkiä tunsi olonsa kummalliseksi. Jonkin aikaa juostuaan, tunsi hän kehossaan kummallista poltetta.
Hän tunsi kehonsa olevan kuin tulessa. Hän juoksi vauhdilla vessaan ja yritti juoda kylmää vettä niin nopesti kuin vain pystyi. Mutta mitään ei ollut enää tehtävissä.
Viikatemies tuli hakemaan omaansa. Kyllä, Romeon aika oli jo tullut.
Näin päättyi Romeon Loven elämä. Romeon elämänlanka päättyi lyhyeen, mutta Romeo eli jokaisen hetken täysillä kuin se olisi ollut hänen viimeisensä. Ehkäpä Romeo aavisti, että hän ei tulisi elämään pitkää elämää. Romeon elämä päättyi yhtä traagisesti kuin se oli ollut.
Mutta myöskään Viikatemies ei voi luonnolleen mitään. Hätä ei lue lakia.
2 kommenttia:
Argh, mä en kestä että se tollee kuoli! Mut odotan innolla seuraavaa tarinan sankaria. Mä oon hurahtanu reality teeveeseenkin, tää on vähä sama, ikinä ei tiedä kuinka käy! :D
No, arvaa ottiko päähän? Just kun Romeon piti ottaa Hermia käsittelyyn ja duunissa meni hyvin. No, koitan saada näistä kahdesta uudesta perheestä tarinaa kehiin.
Lähetä kommentti